Huomautus!
On syytä muistaa, että mastojen tai tukiasemien läheisyydessä liikkuessa tulee noudattaa annettuja ohjeita ja määräyksiä. Mastoihin kiipeäminen on syytä jättää ammattilaisille, sillä mastoissa on lukuisia vaaranpaikkoja, kuten:
- Putoamisvaara, palovammavaara, sähköisku, lamautuminen, muu loukkaantuminen
- Radiotaajuuksinen säteily, erityisesti paikoissa, joissa on TV/Radiolähettimiä. Aktiivisen DVB-T -lähettimen säteily on hengenvaarallisen voimakasta
- Varo mastosta putoavaa jäätä sekä mastotyön aikana mahdollisesti putoavia esineitä ja työkaluja
Nyrkkisääntönä voi pitää, että paikoissa, joihin meneminen ei vaadi aitojen tai muiden esteiden ylittämistä tai hajottamista, liikkuminen on turvallista ja luvallista. Jos et ole mastotöihin kouluttautunut ammattilainen, pidä jalkasi maan pinnalla! Kunnioita muiden omaisuutta, älä siis roskaa tai vaurioita laitteita ja rakenteita.
Näet maston, mitä siellä on?
Mastoja on erilaisia, Suomessa tavattavat päätyypit ovat:
- Putkimasto, korkeus n. 30m
- Vapaasti seisova ristikkomasto, korkeus 30-150m
- Harustettu ristikkomasto, korkeus jopa 327m
Putkimasto on tyypillinen taajaman tai kaupungin puistoalueella oleva, vapaasti seisova masto. Korkeus on yleensä 30-35m ja maston lähesyydessä on joko työmaaparakin näköinen laitesuoja tai pienempi laitekaappi.
Vapaasti seisovia ristikkomastoja käytetään usein paikoissa, joissa harusten, eli tukivaijerien käyttäminen ei ole perusteltua tai mahdollista, mutta maston on oltava korkeampi, kuin putkimasto. Esimeriksi Lahden radiomastot ovat vapaasti seisovia ristikkomastoja.
Harustettu ristikkomasto on haruksilla eli tukivaijereilla tuettu metalliristikko. Sen rakenne on usein kolmion muotoinen. Nämä mastot ovat usein korkeita, maaseudun ja haja-asutusalueen tarpeita varten suunniteltuja. Korkeutta on usein noin 80m, mutta korkeus vaihtelee aina 327m asti. Suomen korkeimmat rakennelmat, Hollolan Tiirismaan ja Haapaveden yleisradioaseman mastot kuuluvat tähän mastotyyppiin.
Matkapuhelinverkon tukiasemia voi myös olla sisällä rakennuksissa, katoilla tai muissa korkeissa rakennelmissa. Usein olemassa olevia rakennuksia käytetään hyödyksi, sillä mastojen rakentaminen ei ole edullista ja ne vaikuttavat usein alentavasti alueen maisemallisiin arvoihin.
Mitä tekniikkaa tukiasemassa on?
Tukiasema koostuu useista eri osista. Yleistäen, nämä ovat:
- Siirtotieyhteys, eli yhteys operaattorin IP-verkkoon.
- Toteutettu joko valokuidulla tai radiolinkillä. Joskus käytössä on ollut myös kupariverkkoon perustuvia ratkaisuja tai satelliittilinkkejä.
- Tukiasemakontrolleri, tukiaseman äly, baseband unit.
- Laite sisältää tukiaseman älyn ja vastaa dataliikenteen koordinoimisesta yms. operaatioista.
- Virransyöttö ja UPS-akusto.
- Tukiasemalaitteisto käyttää 48V tasavirtaa, eli tarvitaan tasasuuntaajia + akustoa sähkökatkoja varten. Jossain saattaa olla käytössä polttoainekäyttöisiä aggregaatteja tai aurinkopaneeleja.
- Radioyksiköt
- Nykyisin pyritään käyttämään RRU(Remote Radio Unit) -tyyppisiä radioita, eli radiot on viety mahdollisimman lähelle antenneja, jotta vältytään radiosignaalin häviöltä syöttökaapeloinneissa. Samalla lämpöä tuottavat osat ovat suoraan ulkoilmassa, eikä niitä tarvitse jäähdyttää laitesuojan sisällä. Radiot keskustelevat valokuituyhteyden kautta tukiasemakontrollerin kanssa.
- Käytössä on vielä radioita, jotka on sijoitettu laitesuojan räkkikaappiin. Silloin laitesuojasta on vedetty koaksiaalikaapelit antenneille. Lisäksi kiinteistökohteissa radioiden sijoittaminen räkkeihin on tavanomaista
- Antennit ja muut RF-komponentit
- Ehkä itse mastorakenteen jälkeen näkyvin osa on antennit. Antennit ovat lähes aina paneeliantenneja, eli suorakaiteen muotoisia paneeleja.
- Muita yleisiä osia ovat: mastovahvistimet ja di/triplexerit (yhdistetään useampi eri signaali yhdeksi).
Miten tunnistan operaattorin?
Hyvä muistisääntö tukiaseman omistajan tunnistamiseen radioyksiköiden perusteella on:
- DNA: Ericsson
- Elisa: Nokia, Huawei(Tampere, Turku), Ericsson (vain harvoissa paikoissa, 3G)
- Telia: Nokia, ( mahdollisesti vielä Ericsson GSM)
- Suomen Yhteisverkko: Huawei
- Ukkoverkot: Huawei, Nokia
Lisäksi pitää muistaa, että Ericssonin radioita käytettäessä on radioita yhtä monta, kuin on tukiasemassa sektoria. Yleinen konfiguraatio on se, että sektoreita on kolme, jolloin jokaista tekniikkaa kohti on kolme radiota. Kuitenkin GSM ja UMTS voidaan ampua samalla radioyksiköllä, jolloin radioita tarvitaan yhteensä kuusi. Yleensä 3kpl RRUS01 (2G/3G) ja 3kpl RRUS11 tai RRUS12 , riippuen käytettävästä LTE-taajuudesta.
Suomen Yhteisverkon, (Itä- ja Pohjois-Suomi) alueella on käytössä Huawein radiotekniikkaa, jota en tässä ohjeessa ole käsitellyt.
Ohessa muutama esimerkkikuva:
Operaattoreilla on tapana liimailla omia tarrojaan antennien tai radioiden pintoihin. Hyvin yleinen paikka tarralle on laitesuojan tai kaapin ovi. Monesti ovessa saattaa olla vain paikan omistavan tahon tarra. Niistä on mahdollista tunnistaa operaattori. Joskus antennien taakse tai portteihin on kirjoitettu tussilla, mitä taajuuksia ja tekniikoita antennista lähetetään:
Antenneista tunnistaminen
Kuten huomaamme, voidaan radioyksiköistä ja mahdollisista tarroista tunnistaa, mitä mastossa oleva tekniikka on. Myös antenneista voi päätellä, kenen tukiasema on kyseessä.
Pääsääntöisesti operaattoreiden käyttämät antennit ovat valmistaneet:
- DNA: Kathrein, Huawei
- Elisa: Kathrein, Tongyu Communications, Allgon
- Telia: Kathrein, Huawei
Esimerkkejä:
Vasemmalla Elisan käyttämiä Tongyu Communicationin antenneja. Oikealla alinna Elisan Tongyu ja ylempänä DNA:n Kathrein. Huomaa Elisan Nokia Flexiradiot, ylempänä 3kpl DNA:n Ericsson RRUS11 LTE 800MHz -radiota.
Turnipsiblogi 